Ponipuuhia

Moikka! Eilen olin vanhempieni luona moikkaamassa Noppaa. Harjasin ponin, ja sitten pikkusiskoni tuli ulos puuhailemaan kanssani ponien kanssa. Tein Nopan kanssa maastakäsin harjoituksia, ihan perus käynti, pysähdys, peruutus juttuja. Ensin tehtiin niin, että Noppa seurasi minua narun kanssa, eli siis talutin ponia jotta ymmärtäisi mistä on kyse. Sitten teimme pysähdyksen, olimme paikoillaan noin 3 sekuntia ja sitten jatkettiin kävelyä. Kun oli peruutuksen vuoro, Noppa olisi halunnut vain "pyöriä" peruuttamalla, se siis yritti vinosti peruuttaa vaikka tarkoitus oli suoraan. Muutaman kerran sain toistaa peruutusta ennenkuin se tajusi jotta suoraan taaksepäin pitää mennä. Palkitsin Nopan sokeripalalla ja otin narun pois. Teimme sitten niin, jotta vein Nopan muutaman metrin päähän minusta ja luokse piti tulla käskystä. Hetken aikaa Noppa oli että miksi vein sen kauemmaksi ja sitten pyysin tulemaan uudelleen vierelle. Kun poni tuli vierelle, kävelin ja Noppa seurasi minua, tehtiin pysähdys ja peruutus. Ne meni hyvin, ja palkitsin sokeripalalla.

Vanha kuva Nopasta&Lotasta

Sitten päätettiin pikkusiskoni kanssa leikkiä yhden nuoren shettistammamme kanssa. Lotta otti harjat ja harjasi ponia samalla kun minä siivoilin tarhaa.  Poni sai täyden hepulin kun keräilimme sankkoja aidasta pois, ja meni pierupukkilaukkaa pitkin aitausta. Aikamme naureskeltuamme laitoimme pienen esteen jonka yli poni saisi pompata, ja hyvin pomppasikin! Vaikka este oli vain noin 30cm korkea, vauvaponi hyppäsi sen puolen metrin ilmavaralla. Höpsö <3 Aikansa riehuttuaan teimme samoja harjoituksia kuin Nopan kanssa, ja tällä ponilla ne sujui paremmin vaikkei niitä aiemmin ollut tehnytkään. Tämän shettiksen kanssa emme käyttäneet riimunnarua. Palkitsimme ponia sokeripaloilla ja pusuttelimme sitä. Tämä kaveri on muuten tosi seurallinen, antaa pusuja ja nuolee esimerkiksi hanskoja. Tulee luokse pyytämättäkin katsomaan että mitä jäbät duunaa. Yritimme saada vauvaponin (kutsun vauvaponiksi kun on niin pieni ja alle 3-vuotias) hyppäämään esteen uudelleen, mutta tämä vain porhalti aina sivusta ohi. Teimme niin, että minä juoksin ponin edellä niin, että poni seurasi minua, ja menin esteen yli. Siskoni yritti olla sivussa ohjailemassa ettei poni porhalla ohi. Kerran se suostui uudelleen hyppäämään, mutta muilla kerroilla se sitten pyyhkäisi ohi, ja itsekin olin jo niin hengästynyt etten jaksanut enää juosta ympäri tarhaa poni perässäni. Annoimme sokeripaloja aina kun poni teki niin kuin haluttiin. Jäimme sitten tarhaan hellimään poneja ja pusuttelemaan vauvaponia. Tällä kertaa on vain puhelinkuvia, kun mikään kameramme ei suostunut toimimaan pakkasessa..